The Project Gutenberg eBook, Varastettu sotilassalaisuus, by Arthur Conan Doyle, Translated by Eero Alpi

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have to check the laws of the country where you are located before using this ebook.

Title: Varastettu sotilassalaisuus Bruce-Partington piirustukset

Author: Arthur Conan Doyle

Release Date: January 25, 2020 [eBook #61237]

Language: Finnish

***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VARASTETTU SOTILASSALAISUUS***

E-text prepared by Tapio Riikonen

VARASTETTU SOTILASSALAISUUS

Bruce-Partington piirustukset

Kirj.

A. CONAN DOYLE

Suomentanut

Eero Alpi

Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1915.

I.

Marraskuun lopulla v. 1895 levisi keltaisen harmaa päivä yli Lontoon.
Maanantaina ja tiistaina oli mahdotonta meidän asunnostamme Baker
Streetin varrella erottaa taloa kadun toisella puolella.

— Onko lehdissä mitään luettavaa, Watson? kysyi Holmes.

Minä tiesin hyvin, että "luettavalla" tarkotti Holmes rikosasioita. Lehdissä oli jotain vallankumouksesta ja mahdollisesti syntyvästä sodasta sekä odotettavissa olevasta hallituksenmuutoksesta; mutta sellaisesta hän ei välittänyt.

— Lontoon rikokselliset ovat tyhmeliinejä. Katsopas ulos ikkunasta, Watson! Ihmiset näkyvät hyvin epäselvästi, ja siinä samassa he myös katoavat näkyvistä. Ihana ilma rikoksien tekemistä varten.

— Onkin tapahtunut joukko pikku varkauksia, sanoin minä.

Holmes vihelsi ylenkatseellisesti.

— Tämä ilma on sopiva suuremmille teoille. On siunaus ihmiskunnalle, ettei minusta ole tullut rikoksentekijää. Mutta tuollahan, jumalan kiitos, saapuu jotain, mikä tuottaa vaihtelua tähän kuolettavaan yksinäisyyteen.

Se oli palvelijatar, joka toi sähkösanoman. Holmes repi sen auki, luki ja hymyili.

— Kas, kas! Ja minkävuoksi, virkkoi hän, veli Mycroft saapuu tänne?

— No, entä sitten? sanoin minä.

— Entä sitten? Se on samaa kuin näkisi äkkiä maalaistiellä raitiovaunun. Asuntonsa Pall Mallissa ja Diopenesklubi, Whitehall — ne ovat hänen maailmansa. Yhden ainoan kerran hän on käynyt täällä. Mitä maailmassa hänelle on mahtanut tapahtuakaan?

— Eikö hän mainitse mitään siitä? Holmes ojensi minulle veljensä sähkösanoman.

"Puhuisin kanssasi Cadogan Westista. Tulen pian. Mycroft."

— Cadogan West? Olen kuullut sen nimen.

— Sillä ei ole mitään vastakaikua minun muistissani. Mutta että Mycroft on poikennut tavoistaan! Yhtä hyvin saattaisi aurinko muuttaa rataa. Tiedätkö, mikä Mycroft nykyisin on?

— Muistelen sinun kerran maininneen, että hänellä on joku pieni virka hallituksessa.

Holmes hymyili.

— En tuntenut sinua vielä hyvin siihen aikaan. Täytyy olla salaperäinen valtioasioista puhuttaessa. Aivan oikein, hänellä on virka hallituksessa. Eikä olisi niin kovin väärin sanoa, että hän on itse hallitus.

— Mutta Holmes!

— Niin, tiesin hyvin, että sinä hämmästyisit. Mycroft ei tosin ole korkeessa virassa ja ansaitseekin vain neljäsataaviisikymmentä puntaa vuodessa; hän ei ole ollenkaan kunnianhimoinen, hän ei himoitse kultaa eikä kunniaa, mutta on kuitenkin välttämätön mies valtakunnassa.

— Kuinka niin?

— Hänellä on eräs varsin poikkeuksellinen virka. Milloinkaan ei kellään ole ollut sellaista virkaa eikä kukaan halua sellaista saada. Hän on hyvin teräväpäinen ja omaa mainion vaiston tosiseikkoihin — samallainen ominaisuus, jota minä käytän rikoksien selville saamiseksi. Kaikki departementin päätökset menevät hänen kauttansa, — hän on The Clearinghouse [suoritusosasto, missä pankkiirit selvittävät molemminpuolisia saataviaan], joka selvittää asiat. Hänen erikoisalansa on kaikkitietäväisyys. Otaksukaamme, että joku ministeri tarvitsee tietoja Flanderista, Intiasta tai Kanadasta; hän voi saada erikoistietoja asianomaisista osastoista, mutta Mycroft on se, jolla etukäteen on yleissilmäys kaikesta, ja hän tietää, mitenkä se ja se on verrattuna toiseen. Hänen suuret aivonsa toimivat hyvin nopeasti, ja tulokset sieltä tulevat silmänräpäyksessä. Kerran toisensa perästä on hänen sanansa vaikuttanut valtakunnan politiikkaan. Hän elää siinä. Hän ei ajattele mitään muuta, paitsi jos minä pyydän häneltä pikkuista apua jonkun probleemini ratkaisussa. Mutta nyt tänään astuu Jupiter alas. Mitä Herran nimessä lieneekään tapahtunut? Kuka on Cadogan West ja mitä hänellä on tekemistä Mycroftin kanssa?

— Minä tiedän! huudahdin minä, käännellen sanomalehteä sohvalla. Kas, tässä! Cadogan West on se nuori mies, joka löydettiin kuolleena maanalaiselta rautatieltä tiistaiaamuna.

Holmes keskeytti.

— Se mahtaa olla vakava juttu, Watson. Kuolemantapaus, joka aiheuttaa veljeni vastoin tapojaan matkustamaan, se on jotain se. Mitähän maailmassa hänellä on tekemistä sen kanssa? Tapauksella ei ollut mitään erikoista luonnetta. Tuo nuori mies on kaikesta päättäen pudonnut junasta ja kuollut siihen paikkaan. Häntä ei oltu ryövätty, eikä mikään seikka viitannut siihen, että kysymyksessä olisi ollut päällekarkaus. Eikö niin?

— Tutkimus on saattanut ilmi joukon tosiseikkoja, joiden nojalla tapahtuma, kun sitä katselee tarkemmin, näyttää kyllä merkilliseltä.

— Siitä päättäen, miten se on vaikuttanut veljeeni, tuntuu se todellakin merkilliseltä.

Holmes vaipui nojatuoliinsa.

— No, Watson, mitkä sitten ovat ne tosiseikat?

— Miehen nimi on Arthur Cadogan West. Hän oli 27 vuoden ikäinen, naimaton, sekä toimi konttoristina Woolwich Arsenalessa.

— Siis valtion virassa, samoin kuin veljeni Mycroft.

— Äkkiä hän katosi. Se tapahtui maanantai-iltana. Viimeksi nähtiin hänet morsiamensa, neiti Violet Westburyn seurassa, jonka hän kuitenkin pian jätti ja katosi klo 7.30 illalla. Heillä ei ollut mitään epäsopua keskenään ja morsian ei voi keksiä pienintäkään syytä hänen katoamiseensa. Hänestä ei sitten ole kuultu muuta kuin että hänen ruumiinsa löydettiin radalta Navn Masonissa Aldgaten aseman läheltä Lontoon maanalaisella rautatiellä.

— No?

— Ruumis löydettiin klo 6 tiistai-aamuna kiskojen vasemmalta puolen. Se oli kaukana kiskoilta, radan vasemmalla puolen itäänpäin mennessä, siinä paikassa, missä siihen yhtyy tunnelista tuleva linja. Pää oli melkein muserruksissa. Ruumis olisi kuitenkin voinut jäädä linjalle, kuten tavallisesti. Jos jotkut ihmiset olisivat kantaneet sen pois radalta, olisi se tapahtunut ratapuomin kautta, missä aina on maksun kantaja. Se tuntuu minusta selvältä.

— Aivan oikein, se on selvää. Mies on joko elävänä tai kuolleena pudonnut tai heitetty junasta. Niin tuntuu minusta. Edelleen!

— Se juna, joka kulkee niillä kiskoilla, mistä ruumis löydettiin, menee lännestä itäänpäin, on joko yksinkertainen tai vain paikallisjuna, muut ovat kauttakulkujunia. On varmaa, että tämä nuori mies saadessaan kuolemansa matkusti tähän suuntaan hyvin myöhään yöllä, mutta miltä asemalta hän astui junaan, sitä on vaikeata sanoa.

— Sen saa selville hänen piletistään.

— Hänellä ei ollut pilettiä lompakossaan.

— Eikö hänellä ollut pilettiä? Rakas Watson, se on merkillistä. Sikäli kuin kokemuksesta tiedän, ei asemasillalle pääse piletittä paikallisjunan lähtiessä. Niin mahtoi olla tuon nuoren miehenkin laita. Ehkä piletti on otettu pois, jotta voitaisiin salata miltä asemalta hän on noussut junaan? Se on mahdollista. Tai onko hän kadottanut sen vaunussa? Voidaan niinkin otaksua. Mutta mikään ei viittaa siihen, että kysymyksessä olisi ollut ryöväys?

— Ei silminnähtävästi kaikissa suhteissa. Tässä on luettelo häneltä löydetyistä esineistä. Hänen kukkarossaan oli rahaa kaksi puntaa ja viisitoista sterlingiä. Hänellä oli myöskin shekkikirja Woolwich-pankin haaraosastoihin pääkaupungissa ja maaseudulla. Sen avulla juuri saatiin selville, kuka hän on. Vielä löydettiin häneltä permantopiletti Woolwich-teatteriin samaksi illaksi sekä paketti, joka sisälsi teknillisiä papereita.

— No, siinäpä se! huudahti Holmes. Hallitus — Woolwich Arsenal — papereita — veli Mycroft. Ketju on täydellinen. Mutta ellen erehdy, tulee hän tuossa ja kertoo meille tarkemmin.

Samassa silmänräpäyksessä näkyi ovella hra Mycroftin kookas, komea vartalo. Hän on tukeva ja suurijäseninen, melkeinpä kömpelön näköinen, mutta komea otsa ja viisaat, syvät, teräsharmaat silmät ja varma katse tekivät päinvastaisen vaikutuksen.

Aivan kuin hänen varjossaan astui sisään vanha ystävämme Lestrad poliisilaitoksella — laiha ja juhlallinen. Vakavuus heidän kasvoillaan osoitti, että kysymyksessä oli jotain epätavallista. Veljekset tervehtivät toisiaan lausumatta sanaakaan. Mycroft Holmes riisui yltään palttoon ja istuutui nojatuoliin.

— Varsin merkillinen juttu, Sherlock, sanoi hän. Sinä tiedät hyvin, että minä harvoin poikkean tavoistani, mutta tämä juttu on nyt saanut sen aikaan. Siamissa nykyisin vallitsevien olosuhteiden aikana on varsin vaikeata olla poissa konttorista. En ole koskaan nähnyt pääministeriä niin huonolla tuulella kuin nykyisin. Mitä merikomennuskuntaan tulee, surisee se kuin mehiläiset pesässään. Oletko lukenut tapauksesta?

— Aivan juuri. Mitä papereita hänellä oli mukanaan?

— Siinäpä se. Onneksi sitä ei vielä ole kerrottu. Sanomalehdet tahtoivat takertua vallan raivoisina kiinni siihen. Paperit, jotka tuolla poikasella olivat mukanaan, olivat Bruce-Partingtonin vedenalaisen laivan piirustukset.

Mycroft Holmes puhui äänellä, josta huomasi, miten tärkeä tämä asia oli. Veljensä ja minä katselimme häntä odottavina.

— Olethan kuullut noista piirustuksista? Arvelen kaikkien kuulleen niistä.

— Vain nimeltä.

— Bruce-Partington-piirustusten arvoa ei koskaan voida asettaa liian suureksi. Se on ollut tärkein kaikista valtiosalaisuuksista. Katsos, Bruce-Partington-veneet tekevät mahdottomaksi hyökätä meidän kimppuumme meren puolelta. Vuosi sitten uhrattiin suuri summa tämän patentin käyttämiseksi. On edistytty mitä varovaisimmin, jotta salaisuus säilyisi. Piirustuksia, jotka ovat erinomaisen tarkasti suoritetut ja käsittävät useita eri patentteja, joista jokaisella on tärkeä merkityksensä suuressa kokonaisuudessa, on säilytetty vartavasten valmistetussa varmuuskaapissa konttorissa Arsenalessa. On pidetty mahdottomana, että piirustukset voitaisiin sieltä varastaa. Kun laivaveistämön päällikkö tahtoi nähdä niitä, täytyi hänen kääntyä Woolwichin konttorin puoleen. Ja nyt nuo piirustukset löydetään kuolleen nuoren konttoristin lompakosta keskeltä Lontoota. Hallitusnäkökannalta katsoen on se suorastaan kauheata.

— Mutta onhan ne saatu takaisin?

— Ei, Sherlock, ei! Siinäpä se juuri on! Niitä ei ole saatu takaisin. Kymmenen paperia varastettiin Woolwichista; Cadogan Westin lompakosta löydettiin vain seitsemän. Kolme tärkeintä on — varastettu. Voit nyt jättää kaikki omat hommasi, Sherlock! Anna tavallisten pikku asioittesi levätä. Sinun tehtävänäsi on nyt pelastaa valtiosalaisuus. Miksikä otti Cadogan West nuo paperit, missä on nuo kolme tärkeintä paperia, kuinka hän sai kuolemansa, kuinka ruumis oli joutunut sinne ja miten on onnettomuudesta pelastuttava? Ota selvä kaikesta tästä, niin sinä teet isänmaallesi suuren palveluksen.