2:NEN KOHTAUS.

Gubetta.

GUBETTA yksin. Kuka on tuo Gennaro? ja mitä hittoa tahtoo herttuatar hänestä? En tiedä kaikkia hänen salaisuuksiaan, eikä ole tarviskaan, mutta tämä kiihoittaa uteliaisuuttani. Tällä kertaa ei hänellä ole ollut luottamusta minuun elköönkä hän luulko, että minä aion palvella häntä tässä asiassa; selvitköön hän seikkailustaan Gennaron kanssa niin hyvin kuin taitaa. Mutta mikä omituinen tapa rakastaa nuorta miestä, kun on Roderigo Borgian ja Vanozzan tytär, kun on nainen, jonka suonissa virtaa ilotytön ja paavin veri. Signora Lucrezia käy platoniseksi. En ihmettelisi enää mitään, en sitäkään, vaikka minulle tultaisiin sanomaan, että paavi Aleksanteri kuudes uskoo Jumalaan.

Katselee lähimmälle kadulle päin.

Kas niin, siellä tulevat nuoret hurjapäät tuttavani Venetsian karnevaalista. Jättää puolueeton ja vapaa maa ja tulla Ferraraan, kun on ensin sillä tavoin loukannut Ferraran herttuatarta! Heidän sijassaan minä olisin ollut ottamatta osaa Venetsian lähetystöön. Mutta nuoret ovat aina semmoisia. Suden kita on kaikista paikoista tässä maailmassa se, johon he mieluimmin syöksyvät.

Nuoret herrat tulevat sisään, huomaamatta Gubettaa, joka asettuu heitä tarkastelemaan parveketta kannattavan pilarin suojaan. He puhelevat matalalla äänellä ja ovat levottoman näköisiä.

3:S KOHTAUS.

Gubetta, Gennaro, Maffio, Jeppo, Ascanio, Don Apostolo, Oloferno.

MAFFIO hiljaa. Sanokaa mitä tahdotte, hyvät herrat, mutta minun mielestäni olisi voinut olla tulematta Ferraraan, kun on kuolettavasti loukannut Lucrezia Borgiaa.

DON APOSTOLO. Mitä olisimme voineet tehdä? Senaatti lähetti meidät tänne. Onko mahdollista olla tottelematta Venetsian mahtavan senaatin käskyä? Olet määrätty lähtemään ja täytyy lähteäksesi. En kuitenkaan tahdo kieltää, Maffio, että Lucrezia Borgia on arveluttava vihollinen. Ja hän hallitsee täällä.

JEPPO. Mitä luulet hänen voivan meille tehdä, Apostolo? Emmekö ole
Venetsian tasavallan palveluksessa? Emmekö ole sen lähetystön jäseniä?
Yhden ainoan hiuksen nyhtäseminen meidän päästämme olisi sodan
julistamista dooshille, mutta Ferrara ei tahdo kernaasti hieroa riitaa
Venetsian kanssa.

GENNARO haaveillen, näyttämön kolkassa, ottamatta osaa keskusteluun. Oi äitini, äitini! Kuka voi sanoa minulle, mitä voisin tehdä äitiparkani hyväksi?

MAFFIO. Sinut voidaan laskea pitkin pituuttasi hautaan, Jeppo, nyhtäsemättä hiustakaan päästäsi. On myrkkyjä, jotka ajavat Borgiain asioita, näkymättä, kuulumatta, ja paljoa paremmin kuin kirves ja tikari. Muistatko, kuinka Aleksanteri kuudes antoi poistaa maailmasta sulttaani Zizimin, Bajazetin veljen.

OLOFERNO. Ja monta muuta.

DON APOSTOLO. Mitä Bajazetin veljeen tulee, niin on hänen kohtalonsa merkillinen ja yksi kaikkein surullisimpia. Paavi uskotteli häntä, että Ranskan Kaarle oli hänet myrkyttänyt sinä päivänä, kun he aterioivat yhdessä, Zizimi uskoi ja vastaanotti Lucrezia Borgian kauniista käsistä niin kutsutun vastamyrkyn, joka kahdessa tunnissa vapautti Bajazetin hänen veljestään Zizimistä.

JEPPO. Näyttää siltä kuin ei tuo urhoollinen turkkilainen olisi ymmärtänyt mitään politiikasta.

MAFFIO. Niin, noilla Borgioilla on myrkkyjä, jotka tappavat yhdessä ainoassa päivässä, mutta joiden vaikutus voi kestää vuodenkin ajan, kuinka he vaan tahtovat. Ne ovat pirullisia myrkkyjä, ne kun antavat viinille paremman maun ja saavat teidät tyhjentämään pullonne suuremmalla nautinnolla kuin muuten. Luulette päihtyneenne ja olettekin kuollut. Tai että mies yht'äkkiä kaatuu väsyneenä maahan, hänen ihonsa halkeilee, hänen silmänsä kuopistuvat, hänen hiuksensa vaalenevat, hänen hampaansa murtuvat niinkuin lasi kovaan leipään, hän ei enää kävele, hän laahaa jalkojansa perässään, hän ei enää hengitä, vaan hänen kurkkunsa korisee, hän ei naura, ei saa unta, hän värisee auringon paisteessa keskellä päivää, nuori mies muuttuu vanhuksen näköiseksi, hän taistelee niin hetken aikaa kuoleman kanssa ja sitten hän kuolee. Hän kuolee, ja sitten muistetaan, että hän kuusi kuukautta sitten tai vuosi sitten oli juonut lasillisen Kypron viiniä jonkun Borgian luona.

Käännähtäen.

Katsokaa, hyvät herrat, tuoss' on juuri Montefeltro, jonka ehkä tunnette, hän on tästä kaupungista ja hänelle tapahtuu tuo asia juuri parhaallaan. Hän kulkee tuolla torin perällä. Katsokaa häntä.

    Näyttämön perällä nähdään kulkevan valkotukkainen,
    laiha, horjuva, ontuva mies, hänellä on keppi kädessä
    ja hän on kääritty vaippaan

ASCANIO. Mies parka!

DON APOSTOLO. Kuinka vanha hän on?

MAFFIO. Niin vanha kuin minä. Kaksikymmentä yhdeksän vuotta.

OLOFERNO. Näin hänet viime vuonna yhtä punakkana ja terveenä kuin tekin.

MAFFIO. Kolme kuukautta sitten hän söi illallista pyhän isämme paavin luona hänen viinitarhassaan Belvederessä.

ASCANIO. Sehän on kauheata!

MAFFIO. Oh, noista Borgiain illallisista kerrotaan merkillisiä juttuja. —

ASCANIO. Ne ovat hillittömiä mässäyksiä ja juominkeja, joissa nautitaan mitä hienoimpia myrkkyjä.

MAFFIO. Näettekö, kuinka tämä tori on autio. Kansa ei uskalla niinkuin me tulla näin lähelle herttuallista palatsia. Se pelkää, että ne myrkyt, joita siellä yötä ja päivää keitetään, tihkuvat läpi muurienkin.

ASCANIO. Hyvät herrat, lähettiläät olivat eilen herttuan puheilla. Meidän tehtävämme täällä on melkein päättynyt. Lähetystön seurueeseen kuuluu viisikymmentä miestä. Siinä joukossa ei kukaan huomaisi meidän katoamistamme. Ja minä luulen, että tekisimme viisaimmin, jos lähtisimme Ferrarasta.

MAFFIO. Lähdemme jo tänään!

JEPPO. Hyvät herrat, ehdimme vielä huomennakin. Olen kutsuttu tänään illalliselle ruhtinatar Negronin luo, johon olen aivan hurjasti rakastunut, enkä tahtoisi antaa aihetta luuloon, että tahdon paeta Ferraran ihaninta naista.

OLOFERNO. Oletko kutsuttu tänään illalliselle ruhtinatar Negronin luo?

JEPPO. Olen.

OLOFERNO. Ja minä myös.

ASCANIO. Ja minä myös.

DON APOSTOLO. Ja minä myös.

MAFFIO. Ja minä myös.

GUBETTA astuen esiin pilarin suojasta. Ja minä myös, hyvät herrat.

JEPPO. Kas, siinä hän on tuo signore de Belverana. Hyvä, me menemme kaikki. Siitä on tuleva iloinen ilta. Hyvää päivää, signore de Belverana.

GUBETTA. Jumala antakoon teille pitkän ijän, signore Jeppo!

MAFFIO hiljaa, Jepolle. Olen yhä vieläkin epäilevällä kannalla, Jeppo. Jos uskoisitte minua, niin me emme menisi noille illallisille. Negronin palatsi on aivan herttuan palatsin vieressä eikä minulla ole suurtakaan luottamusta tuon signore de Belveranan ystävällisiin hymyilyihin.

JEPPO hiljaa. Olette hullu, Maffio. Ruhtinatar Negroni on ihastuttava nainen ja minä sanon teille, että olen häneen rakastunut, ja Belverana on kunnon mies. Olen hankkinut tietoja hänestä ja hänen perheestään. Isäni otti hänen isänsä kanssa osaa Granadan piiritykseen vuonna neljätoistasataa kahdeksankymmentä.

MAFFIO. Se ei vielä todista, että tämä on sen isän poika, jonka kanssa teidän isänne oli.

JEPPO. Voittehan olla tulematta illallisille, Maffio.

MAFFIO. Minä menen, jos tekin menette, Jeppo.

JEPPO. Eläköön Jupiter siis! — Ja sinä, Gennaro, kai sinäkin tulet kanssamme tänä iltana?

ASCANIO. Eikö ruhtinatar Negroni ole sinua kutsunut?

GENNARO. Ei. Olen kai hänen mielestään kovin keskinkertainen aatelismies.

MAFFIO hymyillen. Sinä siis, veljeni, menet omalle tahollesi, johonkin rakkauden kohtaukseen, eikö totta?

JEPPO. Niin, kerrohan meille jotain siitä, mitä sanoi sinulle signora Lucrezia tuonoisna iltana. Näyttää siltä kuin olisi hän aivan hurjasti rakastunut sinuun. Hän kai puhui kanssasi sekä kauniisti että kauvan. Olihan hänellä siihen tanssiaisissa hyvä tilaisuus. Naiset peittävät ruumiinsa riisuaksensa eteemme sitä rohkeammin sielunsa. Kasvot peitetyt, sydän alaston.

Lucrezia on ilmestynyt parvekkeelle, avannut uutimen ja kuuntelee.

MAFFIO. Ka, sinähän olet asettunut asumaan aivan hänen parvekettaan vastapäätä. Gennaro! Gennaro!

DON APOSTOLO. Mikä voi olla sangen vaarallista, rakas toverini, sillä sanotaanhan, että tuo arvoisa Ferraran herttua on kovin mustasukkainen vaimostaan.

OLOFERNO. Kas niin, Gennaro, kerro nyt vaan, kuinka pitkälle olet joutunut lemmensuhteessasi Lucrezia Borgiaan.

GENNARO. Hyvät herrat, jos sanotte minulle vielä sanankaan tuosta kauheasta naisesta, niin miekat välähtävät.

DONA LUCREZIA parvekkeelta. Ah.

MAFFIO. Tämähän on vaan leikkiä, Gennaro. Mutta minusta näyttää kuin sinulle pitäisi voida puhua tuosta naisesta, koska kannat hänen värejänsäkin.

GENNARO. Mitä tarkoitat?

MAFFIO osoittaen hänelle nauhaa, jota hän kantaa. Entä tämä nauha?

JEPPO. Nämä ovat todellakin Lucrezia Borgian värit.

GENNARO. Se on Fiammetta, joka on tämän minulle lähettänyt.

MAFFIO. Usko sitä! Lucrezia on antanut niin sanoa. Se on Lucrezia, joka on kirjaillut sinulle nauhan omin käsineen.

GENNARO. Oletko varma siitä, Maffio? Keneltä olet sen kuullut?

MAFFIO. Omalta palvelijaltasi, joka on jättänyt sen sinulle ja jonka
Lucrezia on lahjonut.

GENNARO. Kirousten kirous.

Riistää pois nauhan, repii sen ja polkee jalkoihinsa.

DONA LUCREZIA. Ah!

Sulkee uutimen ja vetäytyy pois.

MAFFIO. Tuo nainen on sentään kaunis.

JEPPO. On, mutta hänen kauneudessaan on jotain kamalata.

MAFFIO. Se on kultaraha, jossa on saatanan kuva.

GENNARO. Oh, kirottu olkoon tuo Lucrezia Borgia! Te sanotte, että hän rakastaa minua tuo nainen. Hyvä, olkoon se siis hänen rangaistuksensa! hän kauhistuttaa minua! Niin, hän kauhistuttaa minua! Sinä tiedät, Maffio, se on aina niin. Emme voi olla välinpitämättömiä naisesta, joka meitä rakastaa. Häntä täytyy joko rakastaa tai vihata. Mutta kuinka rakastaa tuota naista? Tapahtuu myöskin, että kuta enemmän tuon tapaiset naiset meitä rakkaudellaan rasittavat, sitä enemmän heitä vihaamme. Tämä minua ajaa takaa, vaanii, piirittää. Kuinka olen voinut ansaita Lucrezia Borgian rakkauden? Eikö se ole häpeä ja onnettomuus? Ette voi uskoa, missä määrin jo tuon rikollisen naisen ajatteleminenkin on minulle vastenmielistä sen yön jälkeen, jona te sanoitte minulle hänen nimensä niin vaikuttavalla tavalla. Ennen en nähnyt Lucrezia Borgiaa kuin kaukaa, tuhansien välimatkain takaa; hän oli minulle kuin koko Italian yli kohoava kauhea aave, niinkuin koko maailman aave. Nyt tuo aave on minunkin aaveeni, hän tulee ja istuu pääni pohjiin, hän rakastaa minua tuo aave ja tahtoo maata vuoteessani. Äitini kautta, se on kauheata! Ah, Maffio, hän on tappanut signore de Gravinan, hän on tappanut sinun veljesi. Hyvä, tahdon olla sinulle veli veljesi sijassa ja kostaa! — Tuossa on hänen inhoittava palatsinsa, palatsi, jossa harjoitetaan haureutta ja petosta, jossa salamurhataan, jossa tehdään aviorikoksia, harjoitetaan sukurutsausta, se on kaikkien rikosten palatsi, se on Lucrezia Borgian palatsi. Oo, sinä häpeän leima, en voi sinua iskeä tuon naisen otsaan, mutta palatsinsa otsikkoon voin sinut kuitenkin panna.

Hän nousee kivipenkille, joka on parvekkeen alla ja pudottaa tikarillaan alas ensimäisen kirjaimen muuriin piirretystä sanasta BORGIA, niin että jää vaan sana: ORGIA.

MAFFIO. Mitä ihmettä hän tekee?

JEPPO. Kirjain vähempi hänen nimessään, pää vähempi harteillasi,
Gennaro.

GUBETTA. Signore Gennaro, tuosta sukkeluudesta tulee huomenna puoli kaupunkia vaadittavaksi tilille.

GENNARO. Jos syyllistä etsitään, niin minä ilmaisen itseni.

GUBETTA itsekseen. Soisin, että niin tapahtuisi, se ehkä vähän jäähdyttäisi signora Lucreziaa.

    Kaksi mustapukuista miestä on jo hetken aikaa
    käyskennellyt torilla.

MAFFIO. Tuolla on pahansuovan näköisiä miehiä, jotka tarkastelevat meitä hiukan uteliaasti. Luulen, että olisi viisainta hajaantua. — Elä tee uusia hullutuksia, veli Gennaro.

GENNARO. Ole huoletta, Maffio. Kätesi. — Hyvät herrat, paljon hauskuutta tänä yönä.

Menee asuntoonsa. Muut hajaantuvat.