SELITYKSIÄ:

[1] Phalcron oli muuan Ateenan deemoksia ja vanha satamapaikka.

[2] Nykyaikaisen lukijan on vaikeata käsittää, missä sukkeluus oikeastaan on, ja tästä kohdasta on esitetty monia selityskokeita. Yleisimmin hyväksytty, että nimi phaleronilainen, phalereus, äänteellisesti muistuttaen sanaa phaleris, joka on nokikanan nimitys, sisältäisi vihjauksen Apollodoroksen joko keinuvaan käyntiin tai kaljuun päälakeen — linnulla on päässä valkea täplä — tuntuu etsityltä. Kenties sukkeluus onkin vain siinä virallisessa tavassa, millä ystävä Apollodorosta puhuttelee.

[3] Kydathenai oli Ateenan eteläisiä deemoksia.

[4] Sananlasku lienee alkuaan kuulunut: hyvät miehet saapuvat huonompien luo kutsumatta. Samalla kuin Sokrates muuttaa sananlaskun ajatuksen, sisällyttää hän siihen sanaleikin, agathon epi daitas (hyvien pitoihin), joka ääntyy aivan samoin kuin Agathon' epi daitas (Agathonin luo pitoihin). Se Homeroksen kohta, johon Sokrates viittaa, on Iliadin II, 408.

[5] Myrrhinus, Attikan kaakkoisia deemoksia.

[6] Euripideen Melanippe tragediassa oli eräs kohta, "sanani eivät ole omiani, vaan äidiltäni lähteneitä", jota Eryximakhos käyttää.

[7] Prodikos, Keos saarelta kotoisin oleva sofisti, jossa syvälliseen, vakavaan luonteeseen yhtyi suuri tutkimusinto. Platonin ivallisista viittauksista tiedämme hänen harrastaneen synonymiikkaa, s.o. koettaneen yhdistää merkitykseltään samanlaisia sanoja ja eroittaa niiden eri merkitysvivahdukset. Kansanuskontoon nähden hän asettui arvostelevalle kannalle selittäen luonnonilmiöitten ensinnä ihmisten tajunnassa jumaloituneen. Toiset jumalat hän taas selitti alkuaan kuuluisiksi sankareiksi. Elämänkatsomukseltaan hän oli pessimisti. Ihmisen parhaan lohdutuksen hän näki työssä, ja työn sankari Herakles tuli hänen mieliheroksekseen. Prodikoksen ylistyspuhe Herakleen kunniaksi sisälsi tunnetun episodin "Herakles tienhaarassa".

[8] Akusilaos, eräs vanhimpia historian tai oikeammin tarujen kirjoittajia, n.s. logografeja, jotka proosamuotoon sovittivat runoilijain teoksia. Akusilaos mukaili näin melkein sanatarkasti Hesiodosta.

[9] Parmenides, n.s. elealaisen filosofikoulun kuuluisa päämies, ykseyden ja muuttumattomuuden suuri edustaja, jolla oli Platoniin suuri vaikutus. Platonin ideoilla onkin samoja määreitä kuin Parmenideen "olevaisella". Phaidroksen mainitsema säe on hänen opetusrunoelmaansa Peri'physeos (luonnosta), josta katkelmia on jälellä. Dialogissaan Parmenides Platon on saattanut yhteen Sokrateen ja Parmenideen, anakhronistisesti, sillä Parmenides vaikutti paljon ennen Sokratesta.

[10] Alkestis on Kreikan kirjallisuudessa erinomaisen hienosti piirretty naisluonne. Euripides on hänestä saanut aiheen samannimiseen draamaansa.

[11] Orpheus, tarunomainen runoilija, jonka laululla oli samanlainen tenhovoima kuin Väinämöisemme laululla. Hän koetti pelastaa puolisonsa Eurydiken manalasta ja saikin laulullaan manalan haltiattaren Persephonen taivutetuksi päästämään hänet pois, kuitenkin vain sillä ehdolla, ettei Orpheus paluumatkalla saisi kääntyä katsomaan puolisoansa. Kun Orpheus ei voinutkaan ehtoa täyttää, täytyi Eurydiken jäädä manalaan. Bakkhottaret repivät hänet kuoliaaksi. Orpheun kultti oli hyvin yleinen ja siihen liittyi uskonnollisia salamenoja.

[12] Dione on feminininen puoli Zeuta. Dionen kultti oli Attikassa hyvin vanha.

[13] Harmodios ja Aristogetton. olivat ylhäissukuisia ateenalaisia nuorukaisia, jotka persoonallisesta loukkauksesta suuttuneina yrittivät syöstä Ateenan tyrannit Hippiaksen ja Hipparkhoksen vallasta. Hipparkhoksen he surmasivat, mutta muuten yritys epäonnistui. Harmodios kaatui kahakassa ja Aristogeiton sai myöhemmin kärsiä kidutuskuoleman. Molempia kunnioitettiin Ateenassa myöhemmin kansallisina vapaussankareina.

[14] Sillä jos joku ajattelee. — Pausanias puhuu sellaisella vauhdilla, että hän kokonaan unohtaa päälauseen. Käännökseen olen koettanut sovittaa sellaisen heti alkuun, sulkumerkkien väliin.

[15] Herakleitos opetti päinvastoin kuin Parmenides, ettei mikään pysy samana, vaan on alituisen muutoksen alaisena. Opin ydin sisältyy tunnettuun lauseeseen: "Kaikki virtaa." Samoin kuin Platonin ideat osoittavat yhtäläisyyttä Parmenideen olevaisen kanssa, samoin hänen käsitykseensä aistinmaailmasta on Herakleitoksen maailmankuva vaikuttanut. Vaikeatajuisen sanontansa takia sai Herakleitos liikanimen "skoteinos" (hämärä).

[16] Urania oli tähtitieteen, Polyhymnia lyriikan runotar.

[17] Ephialtes ja Otos olivat giganttiveljeksiä, jotka pitivät Aresta vankina 13 kuukautta, kunnes Hermes hänet vapautti. Heidän yrittäessään hyökätä taivaaseen surmasi Apollo heidät. (Vrt. Il. V, 385 ss. ja Odyss. XI, 505 ss.)

[18] V. 385 spartalaiset hyökkäsivät Mantineiaan, hävittivät sen ja pakottivat kaupungin asukkaat asettumaan hajanaisiin maaseutukyliin asumaan. Vrt. johdantoa.

[19] Kronos, Uranuksen poika ja Zeun isä, jonka Zeus kukisti. Iapetos oli titaani ja m.m. Prometheun isä.

[20] Ananke, välttämättömyys, hallitsi kreikkalaisen katsantotavan mukaan jumaliakin.

[21] Ate on Homeroksella turmioon johtavan mielenhäiriön personifikatio.

[22] Aphroditen ja Areksen välillä oli rakkaussuhde, josta m.m. Homeros kertoo. Agathonin todistelu perustuu siihen, että sana Eros tarkoittaa sekä rakkauden jumalaa että itse rakkautta.

[23] Agathon ylistäessään Erosta mainitsee nuo neljä kardinaalihyvettä. Vaikeimmin käännettävissä on sophrosyne. Sanalla tarkoitettiin sielun eri kykyjen ja taipumusten tervettä hallintaa. Käännöksessä olen enimmäkseen käyttänyt sen vastineena sanaa kohtuullisuus.

[24] Sutkaus Gorgiaan päästä johtuu tämän nimen ja Gorgon, kauhean hirviön, yhtäläisyydestä. Gorgon kammottavan pään näky saattoi näkijät kivettymään. Viittaus Homerokseen tarkoittaa Odyss. XI, 633 ss.

[25] Diotima tuntuu olevan sadunomainen henkilö. Myöhemmillä kirjailijoilla hänestä olevat tiedot perustuvat Platoniin. Sillä rutolla, josta Sokrates puhuu, tarkoitetaan epäilemättä peloponnesolaissotien alussa raivonnutta hirveätä kulkutautia, johon m.m. Perikles kuoli v. 429.

[26] Oikea arvelu. Tämän tietoasteen Platon koko ajan eroittaa varsinaisesta tiedosta, joka kohdistuu ideamaailmaan. Aikaisemmin Platon ei tee mitään eroitusta sen ja havainnon välillä, mutta myöhemmin hän määrittelee sen varsinaisesta aistillisesta havainnosta eriäväksi, vieläpä siitä riippumattomaksikin.

[27] Penia on köyhyyden, Poros yritteliäisyyden ja Melis viisauden personifikatio.

[28] Sanaa sepittäjä vastaa alkutekstissä poietés, ja sanaa sepittäminen poiesis. Poietis, runoilija ja poiesis, runoilu johtuvat verbistä poicn, tehdä, ja niiden alkumerkitys on tekijä ja tekeminen. Platon käyttää tässä sanoja kummassakin merkityksessä.

[29] Kodros, tarunomainen attikalainen kuningas, joka uhraamalla henkensä pelasti maansa dorilaisten hyökkäykseltä.

[30] Kuten jo johdannossa on mainittu esittää Diotima oppinsa rakkaudesta ikäänkuin vihkimyksenä salamenoihin. Nyt alkaa kolmas ja korkein aste, jolloin mysterioiden syvin ja salaisin sisältö paljastuu. Ensimäinen aste, joka vastaa salamenojen puhdistusastetta, aikaa, jolloinka niihin jäseneksi pyrkijän oli vapauduttava kaikesta ruumiillisesta synnistä ja saastasta, käsittää opin Eroksesta itsestään ja sen kautta Sokrates puhdistuu vääristä käsityksistään. Toinen aste selvittelee jo yhtä toista rakkauteen kuuluvaa, s. o. hänet vihitään jo muutamiin vähempiin salamenoihin.

[31] Runosäe on Iliadista 11, 54.

[32] Seileenit ja satyrit kuuluivat Bakkhoksen saattueeseen. Ero heidän välillään ei ole täysin selvä. Seileenejä kuvailtiin kuitenkin — varsinkin myöhemmin — vanhemmiksi satyreiksi. Heidän ulkonäkönsä oli ruma ja eläimellinen. Nenä oli tylppä, huulet paksut, usein koko ruumis karvan peitossa. — Marsyas oli alkuaan phrygialainen virtajumala, joka kreikkalaisessa jumalauskossa muuttui huilua soittavaksi satyriksi. Huilunsa hän oli saanut Athena jumalattarelta, joka oli heittänyt sen pois huomattuaan sen rumentavan kasvojen ilmeitä. Kilpailussa Apollon kanssa, jossa tämä soitti kitaraa, Marsyas hävisi, ja Apollon nylki hänet elävältä. Aihe Walter Runebergin tunnettuun veistokseen. — Olympos Platonin mukaan oli Marsyaan oppilas.

[33] Korybantit olivat phrygialaisen äitijumalan, Kybelen seuralaisia, jotka hurjilla tansseilla saattoivat jumalatarta. Kybelen palvelijattaret joutuivat koettaessaan jäljitellä korybantteja, hurmiotilaan, jossa he saattoivat tuskaa tuntematta haavoittaa itseään.

[34] Seireenit ja heidän laulunsa ovat jokaiselle tuttuja Odysseiasta. He olivat alkuaan kuolonhengettäriä ja heitä kuvailtiin osittain linnuiksi, osittain neitosiksi.

[35] Potidaia oli korinttolainen kolonia Makedoniassa. Kuuluttuaan pitkän aikaa Ateenan valtioliittoon se luopui siitä, mutta vallattiin takaisin v. 429.

[36] Runosäe on Iliadista 4, 242.

[37] Delion oli Boiotian kaakkoisrannikolla. Siellä theebalaiset voittivat ateenalaiset v. 424.

[38] Sanat ovat komediasta Pilvet, s. 362. Vrt. johdantoa.

[39] Brasidas, kuuluisa spartalainen sotapäällikkö ja peloponnesolaissotien ensi vaiheessa Spartan mahtavin mies.

[40] Kharmides ja Euthydemos olivat kumpikin sofisteja, joiden mukaan kaksi Platonin dialogia on saanut nimensä.

[41] Jokaista tragediakolmikkoa seurasi hilpeäsävyinen satyridraama, jossa seileenit ja satyrit muodostivat khoorin. Tällaiseen Sokrates leikillisesti vertaa Alkibiadeen puhetta siihen sisältyvine seileeni- ja satyrivertauksineen.

End of the Project Gutenberg EBook of Pidot, by Platon

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIDOT ***

***** This file should be named 53293-8.txt or 53293-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/5/3/2/9/53293/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.